Täältä löydät Aadan ensimmäisten pentujen, Groovin C- koirien kuvia:

Groovin C picasassa

Lähettäkää lisää kuvia, niin laitan ne kaikkien teidän nähtäväksi :)

Aadalle syntyi toinen pentue 23.9.2010

Pennuista voi lukea tarinaa Tanssi-pentueen omalta sivulta

Sivuilta löytyy myös linkki pentueen kuva-albumiin :)

Hei jälleen kaikille.

Tämä kiireinen arki ei meinaa antaa myöten blogin päivitykseen, joten olen päättänyt laittaa kaikki lähettämänne kuvat pentueen omaan albumiin Karhutarhan kotisivuille. Tähän blogiin ei mahdu niin paljon kuvia, joten on parempi että ne ovat kaikki yhdessä paikassa siellä albumissa.

Kaikista pennuista voi kuvia nähdä seuraavassa linkissä:

Groovin C-pentue

Otan edelleen mielelläni kuvia vastaan sekä niitä ihania kuulumisia

Kiitos kaikille kuvista, kuulumisista sekä tietysti teille blogia seuranneille

Anteeksi ihan hirveän paljon, etten ole päivittänyt blogia piiiitkään aikaan.
Tämä aika vaan on mennyt ihan älyttömän äkkiä näiden kahden pentueen kanssa
ja tuli punaisten luovutus sekä oma kesälomareisu ja koko ajan jotain.....
Juu seli seli.....kuvia on kuitenkin ihan koko ajan räpsitty ja niistä on nautittu, mutta anteeksi etten ole niitä iloksenne saanut laitettua.

Tässä nyt kuitenkin takautuvasti kaikelta menneeltä ajalta. Nauttikaa, iloitkaa pienten riemusta ja toivon teidän myös tuntevan sen onnen joka pennuista huokuu.

Pennut 4 viikkoa:

Pennut 5 viikkoisia:

Pennut 6 viikkoisia:

Pojat:

Tytöt:

Pennut 7 viikkoa:

Tytöt lähtivät jo omiin koteihinsa ja synnyinkodissa enään Cisse ja Remu
sekä punaiset riiviöt Pikku-Myy ja Erno

Sitte iski pojilla orpo olo ja ikävä siskoja, joten äipän kyljessä oli maattava tosi tiiviisti

Pennut 8 viikkoa:

Cisse lähti omaan kotiinsa, mutta Remu vielä äipän kaverina lohduttamassa.

Heippa ihana suloinen pieni Cisse-poika. Onnellista elämää sulle

Ja vielä Remu sieisontaharjoituksissa :)

Tässä näitä ihanaisia silmienne ja mielenne iloksi.
Voitte vaan kuvitella miten vaikeaa on ollut näistä ihanaisista luopua.
Ikävä tulee kaikkia tuhisijoita, mutta onneksi ilonamme on vielä Remu ja punaiset riiviöt.

Saimme myös uutta kuvaa lasten isästä tältä kesältä:

Manne the man

Kiitos Jaanalle kuvasta

Ja niin se vaan aika rientää ja kaikki pentuset alkaa olla lentäneet pesästään.
Aada on vähän ihmeissää, mutta onneksi ovat lapsoset lähteneet vähän kuin "osissa".

Ensin lähtivät tytöt, jotka tosin aivan jokainen samana päivänä ja pojat jäivät silloin äipän ja kätilön iloksi. Nyt on sitte se iki-ihana "mamman" mussukka Cissekin mennyt omaan kotiinsa.
Meitä ja äippää ilostuttaa täällä vielä Remu joka vielä viettelee hieman aikaa ilonamme ja pehmittää äipän eroahdistusta pentulaumastaan.

Kovasti on tietysti kuvia oteltu, mutta jostain syystä en vaan ole "ehtinyt" niitä tänne päivittelemään. Paikkaan nyt tilannetta.

Tässä kuitenkin kuvia terveisiä Pennyn sekä Caran uusista kodeista.

Cara (lilanauha) kotimatkalla

Ja omassa kodissaan

...ja omien kavereidensa kanssa...

Caralla menee tosi lujaa ja kovasti yrittää teroitella hampaitaan kodin muissa koirissa,
jotka eivät oikein ole tottuneet moiseen.

Ja Penny kotimatkalla

...ja omassa kodissaan.... monessa herkullisessa makuupaikassaan :)

Ja tässä ihana iloinne Penny :)

Penny on jo kokenut kaikenlaista, kun on matkustellut bussissa ja käynyt kaupassakin.
Juu siis herkkuliikkeessä eli Mustissa ja Mirrissä :)
Kovasti Penny on tutkinut lähitienoon paikkoja ja eloisasti on kaikki ihmiset ottanut vastaan nuolemalla muidenkin kuin emännän korvat.
Penny sitten vietteleekin jo aikaa sohvalla, että sellainen neitonen

Ja vielä Cissen jäähyväiset synnyinkodistaan:

Tämä se otti koville tämä Cissen lähtö. Siitä on tullut NIIIIIIIN paljon pidettyä huolta
pienen pienestä alusta lähtien. Poika on niin suloinen ja terhakka taistelia.

Hyvää ja onnellista elämää aivan kaikille Taistelija-pentusille.

Toivottavasti näemme jatkossakin.
Taistelijat: Pitäkää huolta perheistänne,
ja perheet: jaksakaa rakastaa rakkaita pentusia aikuisenakin.

Nyt on otettu ensimmäiset seisotuskuvat.

Onhan lapsoset vielä pieniä, mutta kun oli niin hyvä tilaisuus ja seisottaja paikalla. Vauvat näissä kuvissa 4 viikkoa.

Sininen poika:

Neon-vihreä poika:

Punainen tyttö:

Lila tyttö:

Valko-kirjava tyttö:

Sitte vähän ekasta ulkoilusta kuvaa teidänkin iloksi:

Oikein hyvää Juhannusta eli keskikesän juhlaa kaikille toivottelen näiden iloisten vesseleiden kuvien myötä.

Me siskokset :)

Ja sit me vellokset :)

Vähäks oli hyvää...nam...

Plääh on tylsää ja noi jätkätki vaan nojailee...

Siis tä...? Aaa juu tookking tu miii...???

Onneks toi "isoveli" valvoo, ettei mulle satu mitää...
Mä sanon isoveli kun se on mua isompi, mut mä olen oikeesti vanhempi :)

Meillä on nyt Juhannus aaton kunniaksi ollut kahdesti iloinen ylläri pentuhuoneen portilla. Punainen pikkuneitonen on jo portilla vastassa eli on kun äitinsä ja erittäin toimelias. Ei pysy enää millään laatikossa. Sisarukset vaan katselevat ja huutaavat siskon perään. Hauska neiti tuo äitin tyttö :)

Siis oikein hyvää Juhannusta ja toivotaan aurinkoa kaikille ja ilmat lämpöiseksi.
Lisäsin myös uuden linkin pentujen temmellyksestä, mutta taso on huono kun ei siellä pentulaatikossa oikein valo riittänyt. Yrittäkää kuitenkin nauttia pienten leikeistä :)

Tää kätilö lähtee nyt vesipaljuun ja saunaan

Me ollaa jo näin isoja ja me osataa kävellä, murista, haukkua ja tapella

Välillä me pidetää aika kovaa meteliä ja tuo kätilö juoksee kauheella kyydillä katsomaan että mikä hätänä eikä tajua että mehän vaan leikittiin.

Me ollaan tosi söpöjä ja kätilö pusuttaa ja halailee meitä hirveesti. Välillä kyl tuntuu että se likistää meidät kun se niin rakastaa, mut ollaanhan me kyl niin ihania

Kätilö anto meille yksi päivä todella pahan makuista keltasta tahnaa. Me vähän syljeksittii sitä pitkin meidän boxia. Niin pahaa se oli. Yäk. Kätilö sano, että "se on matolääke ja kyllä se pitää ottaa..."

Ja vaikka me ollaa jo saatu jauhelihaa ja sitä sellasta valkosta litkua mitä toi kätilö sanoo velliksi, niin kyllä me silti rakastetaan vielä mamman maitoa.

Kuullaan taas ja aurinkoa odotellessa (ja sitähän me odotellaan jotta päästään ulos)
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE

Ensimmäinen kriittinen viikko meni hujauksella ohi ja pienoiset kasvoivat todella hyvin.
Pienen pieni kirppukin ylsi ensimmäisen viikon aikana 300 g.
Koska täällä pitelee vähän kiirettä niin en oikein ehtinyt päivittelemään blogia tai oikeastaan juuri muutakaan. Päivät ja yöt meni pentujen kanssa ja varsinkin täällä Aadan pentulaatikossa.

Valvoimme yötä päivää vuorossa pienten pentusten kanssa koko porukka ja välissä sitte hoitelin Ellan pentusia toisessa päässä taloa. Oli mielenkiintoista.

Ensimmäisen viikon jälkeen otin sitte etäisyyttä pentulaatikon ulkopuolelle, mutta se jäi todella siihen yhteen yöhön. Aada peuhasi ja peuhasi mun punkassa sen yön niin hirveesti, että seuraavaksi yöksi muutin kokonaan huoneen ulkopuolelle kuulo etäisyydelle.
Siinäpä se sitte olikin. Aada hoiti lapsensa niin hyvin, että kahden yön jälkeen pääsin omaan sänkyyn.
Sekös se olikin onnea, mutta heräsin kyllä yöllä tarkistamaan kerran molemmat pentulaatikot joka yö.

Hienosti äidit pärjäävät lapsostensa kanssa. Ei niistä tarvitse olla huolissaan.
Aadan pienen pienet eivät ole enään pieniä vaan jo jöötejä.
Pienen pieni painaa jo yli 500g ja suurin yli 1200g. Eli upeasti ovat saavuttaneet painonsa. Vähän pullukoita ovat, mutta sitäkin parempi. Ainakin Aadalta tulee hyvin maitoa

Tässä kuvia alkuviikosta:

Ja nyt kun lähestymme jo sitä kahta viikkoa, niin pennuilla on silmät raollaan ja kaikki koittaavat nähdä jo että kukas se siinä

Tässä tältä päivältä kuvia:

Kyllä vaan kaikki tapahtui taas niin äkkiä.
Nyt laatikossa tuhisee, tän kätilön lisäksi, 5 ihanaa touhuavaa gordonin pentua.

Olen nimennyt tämän pentueen sissikompanjaksi nimeltä "Taistelijat".
Se juontaa suoraan juonensa siitä, että lapset tupsahtivat laatikkoon huomattavasti keskentekoisina.
Meillähän oli käsitys että 7-9 pentua on mahdollisuus syntyä ja elimme sen suunnillee 7 mukaisesti, koska Aadan maha oli aika pieni.
Aada söi kuitenkin ihan hyvin ja jo kolmannelta viikolta asti penturuokaa kun oli niin pieni neiti sekä jauhelihat vielä päälle.

Huomasin jo keskiviikkona (viikolla 8) että Aada alkoi paastoamaan ja tyhjentämään. Laskeskelin siitä, että jos yhtään menee kuten Ellalla niin nelisen päivää menee siihen kun synnytys käynnistyy.
Pentulaatikko siirrettii toisesta päästä taloa (punaisilta pennuilta) toiseen päähän Aadalle, johon neiti sopeutui heti eikä ollut milläskään että sohva vietiin pois ja tilalle tuli tollanen laatikko.

Yritin kuitenkin joka päivä saada Aadalle menemään jotain ruokaa, koska oli kuitenkin vielä reilu viikko laskettuun päivään. Kaikella mahdollisella koitin, mutta niin ne vaan jäi kuppiin. Raakaa jauhelihaa meni vähäsen jonain päivänä ja toisena ei edes piimä uponnut.
"Muutin" myös itse laatikon viereen patjalle nukkumaan kun oli meno sen verran levotonta lauantaina.
No koko yö menikin sitte vehtaillessa, eikä mikään ollut hyvä. Kyllähän mä heti tiesin että mistä on kyse. Ulkona käytii tämän tästä eikä mikään auttanut saamaan hyvää oloa, mutta ajattelin että jos on jo tosi kyseessä niin sitte ainakin kävely auttaa siihen avautumiseen.
Yhtään minkäänlaista nestettä tai muuta tulppaa ei tullut, mutta aamuneljästä sunnuntaina odottelin että milloin alkaa tapahtua. Oli karseeta katsoa kun supistuksia tuli ja meni ja ponnistutti, mutta mitään ei tule. Kaikki kauhuajatukset ehti kyllä käydä mielessä, mutta mistä kummasta sainkin sellasen erittäin levollisen olon ja se taas vastaavasti viestitti Aadalle ettei ole mitään hätää. Ja niin niiden supistusten tahdissa elimme. En myöskään tiennyt ollenkaan onko siellä synnytyskanava auki tai mahtuuko sieltä mitään pentua tulemaan.
Kello oli 6-7 kun aloin huutamaan talon hereille, että nyt ja todella äkkiä apulaisia tänne laatikolle. Kohta tapahtuu. Anni-kätilöapulainen saapui silmät niin ristissä vihko ja kynä kädessä, että ajattelin tokkopa tuo edes tajuaa mitä täällä laatikossa tapahtuu :)

Herätys tuli melkein samantien.
6.47 tupsahti yksi taisteleva sissi maailmaan.
Ja voi herranen aika se oli pieni. En eläissäni ollu nähny niin pientä elävää koiran pentua. Ei edes voitu heti punnita sitä kun se oli NIIIIN pieni että se piti vaan saada äkkiä lämpöiseen vällyjen alle. Onneksi oli ystävä lainannut pulloja tätä varten.

Pikku-sissi pistettiin kääreeseen kaiken putsauksen jälkeen ja seurattii että miltä mies vaikuttaa. Se osoittautuikin oikeaksi menijäksi, mutta voi herranen aika että se oli pieni.Se kuitenkin tuli ensimmäisenä sen jälkeen mieleen, että no on se kanava ainakin auki :)

Kun saimme pikku-miehen lämpöiseksi, niin puntari odotti. Elopainoa oli tälle onnettomalle rääpäleelle kertynyt äipän masussa vain 140g. Se oli vähän pidempi kuin keskisormi eikä painanu lähellekään pientä jauheliha pakettia. Tai no joo, ehkä just sen paketin verran ilman jauhelihaa. Mutta se lohdutti, kun näki miten mies alkoi heti imeä punnituksen jälkeen Aadan nisää ja oli oikea ikiliikkuja. Takaisin vällyihin ja jäimme odottamaan seuraavaa.

No sittehän sitä alkoikin tapahtua. Pentuja tupsahteli kun plussapalloja. Hyvä kun pysyttiin mukana. Yhdessä kymmenessä minuutissa niitä syntyi 4. Vähän väliä ja pienen tauon jälkeen taas 2. Sitte rauhottui kunnes tauon jälkeen niitä tuli muutama vielä lisää suht rauhallisesti. Kaikkineen oli 5 pentua nisällä ja Aada rauhallisesti imetti niitä. Yhtä tyttöä jouduimme ruokkimaan pullosta kun se ei osannut itse imeä nisää.

Yhteensä Aada kantoi 11 pentua sisällään ja niistä kaksi oli jo valmiiksi kuollut kohtuun, joka taas oletettavasti vastaavasti käynnisti synnytyksen etuajassa eli 59 vuorokauden alussa. Suuri pentueen koko taas oli oletettavasti se syy miksi nämä eivät olleet tämän valmiimpia. Jos niitä olisi ollut vaan 5-8 niin oletettavasti olisivat jo kaikki olleet elinvoimaisempia.
Aadalle tämä oli liian suuri pentue kannettavaksi. Niillä ei ollut tilaa kasvaa Aadan sisällä. Tästä syystä niistä on osa kuollut jo odotusaikana. Luonto hoitaa näitä asioita itsekseen.

Ikäväksemme jouduimme muutamaa pentua elvyttämään, jotka eivät lähteneet itsekseen hengittämään. Se oli yrityksistä huolimatta turhaa. Niillä ei keuhkot vielä toimineet. Keskeneräisyys siis vaikutti näiden pienten elämän alkuun.
MUTTA me kuitenkin saimme iloksemme nuo 5 ihanaa pientä vilkasta gordoninsetteriä, jotka sinänsä ovat todellinen ihme koko tässä episodissa. Ja että Aada on kaiken kokeneena kunnossa. Oli ihan kamalaa katsoa miten Aada katsoi minua silmiin kun yritin hieroa niitä pentuja hengittämään eikä mitään tapahdu. Se katse oli niin anova, että itkin melkein jo senkin takia. Onneksi sieltä sitte aina syntyi seuraava ja onneksi niitä eläviäkin, jotta Aada koki sen onnistumisen ja onnen myös.

Viimeisenä syntynyt tyttö se onkin se todellinen sissi porukassa.
Me oletettii kun oli edellisen pennun pusaamisesta kulunut pari tuntia, että no niin se on siinä ja Aada lähti ulos käymään jalottelemassa. Sisään tultuaan laitoimme kaikki pennut nisille ja ihastelimme siinä että voi kamala miten voi elämä lähtä pienestä liikkeelle. Huomasin että Aada alkoi supistella, mutta tätä luulin jälkipoltoiksi. Sitten siltä tuli vedet ja aloin vähän ihmetellä että no mites sitä vettä nyt enään tulee kunnes huomasin että herranen aika, sieltähän näkyy jalka. No järkyttävät ajatukset taas ehti vilistä mielessä, mutta kovasti kannustin Aadaa ponnistelemaan. Ja niin sieltä tuli toinenkin jalka sekä vielä koko pentu napanuora katkenneena ja ihka elävänä villinä vintiönä :)

Kun äsken olimme itkeneet kaikkea väsymystä ja päivän murhetta, niitä säälittävän näköisiä pieniä setterin alkuja jotka eivät kuitenkaan saaneet elää, niin nyt itkimme riemusta miten ihanan näköinen voi olla tuollainen keskentekoinen villi sinnikäs jalat edellä maailmaan tuleva pikku-Sissi. Se oli riemun hetki. Se oli niin ihana olio. Ja tämä neiti se onkin sitte se porukan päättäväisin ja ihan varmasti pitää huolen siitä että on ruoka-aikana paikalla :)

Siis aiemmin kerroin kuinka sitä yhtä ruokiimme tuttipullolla.
Tämä neiti hengitti alusta asti vaikeasti ja itki koko ajan. Arvasin jotain olevan vialla. Ei kukaan muu pennuista itkenyt ja valittanut koko ajan. Se ei tyytynyt mihinkään. Sen ei ollut hyvä missään. Sanoin heti että saas nähdä saako tämä neiti nähdä edes huomista. Kuitenkin teimme senkin pienen eteen kaikkemme. Yöllä näytti jo hyvälle, mutta aamuyöstä huomasin että se haukkoo henkeä ja lopulta se ei enään hengittänyt. Aada huomasi tämän ja tökki ja tökki, mutta turhaan. Se nipisti sitä pentua että kuuluisi jokin vinkaisu. Mutta turhaan. Se katsoi minuun ja jälleen sillä järkyttävän säälittävällä ilmeellä, että: tee jotain!!! Äiti auta.
Yritin ja yritin ja lopulta vaan Aadan lohduksi, vaikka näinkin ettei enään ollut mitään tehtävissä. Siltä oli jo keuhkot pettäneet. Se katse Aadalla oli ihan kamala.
Yritin saada Aadan ajattelemaan niitä viittä siinä laatikossa. Laitoin niitä tissille ja juttelin sille niistä ja kannustin sitä niiden hoitamisessa. Kehuin kovasti miten hyvä äiti se on. En vaan ollenkaan tajunnut, miten paljon sen pienen pinkin neidin menetys järkytti Aadaa.
Olin jättänyt sen pois nukkuneen pennun sinne huoneeseen hyllylle odottamaan hautausta ja kävin itse keittiössä. Kuulin keittiöön, että jokin kolisee ja paukkuu siellä pentulaatikolla. Juoksin kovaa katsomaan, ettei Aada tee niille lopuille pennuille mitään. Ei, vaan se olikin ottanut sieltä hyllyltä sen pienen elottoman pentusen ja yritti haudata sitä omaan laatikkoonsa. Purskahdin itkuun. Se oli ihan kamalan säälittävän näköistä äidin tuskaa.

Onneksi nyt on aika vierähtänyt ja Aada on saanut kokea myös äitiyden onnea, tai miten sitä nyt sanoisi ihan koko ajan tissittelevistä pennuista, mutta kokenut on. Ihan niin kuin tämä kätilökin. Päällimmäinen ajatus mitä siitä kokemuksesta jäi on, että "tulihan koettua" mutta eipähän tuollaistakaan olisi kyllä toivonut koskaan kokevansa. Toivottavasti ainakin viisastuneena. Sen voin kuitenkin todeta, että kyllä vaan voi olla luonto ihmeellinen...

Nyt siis nämä elämän ihmeet ovat kolmen vuorokauden iässä ja ihan hirveesti muuttuneet. Ne on kaikki kasvaneet ihan silmissä ja mikä mahtavinta, kaikki syövät hyvin. Toisille on painoa tullut jo tuplasti, mutta pikku miehelle vain 50 g. Onhan sekin jo jotain varsinkin kun jo alkaa olla 200 g täynnä

Vantterin pentu on toinen pojista, joka painoi syntyessään 280 g. Nyt on sekin poika jo pitkälle yli 300g. Pennut näyttäävät ihan normi kokoisilta setterin pennuilta tällä hetkellä. Tänäänhän olisi se 62 vuorokausi...

Loppu hyvin kaikki hyvin.
Tässä teillekin vähän iloa nähtäväksenne:

Ja vielä vähän havainnoksi miten kamalan pieni se pieni oikein onkaan.
Syntymä paino siis 140 g.
Kolmen vuorokauden iässä 190 g. Eli kasvua on tapahtunut hyvin.
Näissä kuvissa "Kirppu" on nyt 2 vuorokautta ja vertailukohteena tulitikkuaski:

Hei, Olen Kirppu :)
Luonteeni on valloittava